SOS Hunaja: Kupilani ei tuota enää! Varroa, mehiläisten kirottu vihollinen

Painajainen, jota kaikki mehiläiset pelkäävät: huomata, että mehiläiskolonsa ei enää tuota hunajaa.

Vaikka tämä ilmiö voi johtua monista syistä, Varroa destructor pidetään nykyään maailman hunajatuotannon pääsyypäänä. Tämä ulkoisparasiti, joka on alkuperäisesti Aasiasta, hyökkää kypsiin mehiläisiin ja haavoittuu, heikontaen merkittävästi heidän immuunisuutensa ja vähentäen heidän tuotantokykyänsä.

Varroan vaikutus mehiläispesiin on tuhoava:

• Hunajatuotannon lasku: Varroalla olevat mehiläiset ovat vähemmän tuottavia ja tuottavat vähemmän hunajaa. Tuotannon lasku voi noussaa aina 50 %:iin vakavimmissa tapauksissa. Varroalla olevat mehiläiset eivät käytä yhtä paljon energiaa tai aikaa kukkien kävelyyn, joten hunajan määrä heidän tuottamansa vähenee.
• Mehiläispesien heikontuminen: Varroan tartunta voi johtaa merkittävään heikontumiseen mehiläispesiin, joka tekee ne herkemmiksi taudeille ja riistäjille. Varroalla olevat mehiläiset elävät lyhyemmän aikaa ja ovat vähemmän kykyisiä hankkimaan ruokaa ja kasvamaan.
• Taudin levittäminen: Varroa voi olla myös taudin levittäjänä, kuten siivien muodostumisen viruksen, joka aiheuttaa mehiläisille ankaria vaurioita. Tämä viirusvoimainen sairaus voi muodostaa mehiläisten siivet, joten ne eivät pysty lentämään tai hankkimaan ruokaa.
• Mehiläispesien kuolema: Vakavimmissa tapauksissa Varroan tartunta voi johtaa koko mehiläispesän kuolemaan. Yleinen heikontuminen mehiläisissä, taudin levittäminen ja hunajan tuotannon väheneminen voivat johtaa mehiläispesien romahtamiseen.

Tämän ruton edessä mehiläiset kaikkialla maailma mobilisoivat löytääksensä tehokkaita keinoja Varroan torjumiseksi.

On useita menetelmiä, mutta ne kaikki vaativat jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja järkevää suhtautumista:

• Kemikaalinen hoito: Akarisiidien käyttö on yleinen menetelmä Varroan torjumiseksi. On erilaisia akarisiideja, mutta tärkeää on valita hyväksytyt tuotteet ja käyttää niitä vastuullisesti, jotta ei vahingoita mehiläisiä tai ympäristöä. Ylimääräinen tai huonosti hallittu akarisiidien käyttö voi johtaa Varroan resistenttisyyteen, joka tekee hoitamisen vähemmän tehokkaaksi. Tärkeää on seurata akarisiidien käyttöohjeita tarkasti ja ylittää suositeltavat annokset.
• Biologinen hoito: On luonnollisia vaihtoehtoja, kuten Varroa destructorin luonnollista vihollista. Tämä pieni kärpänen hyökkää Varroan haavoittuneisiin haavoittuneisiin, joka auttaa vähentämään niiden määrää mehiläispesissä. Biologinen hoito on ympäristöystävällisempi kuin kemikaalinen, mutta se voi olla vähemmän tehokas ja vaatii ankarampaa mehiläispesien valvontaa. Tärkeää on hankkia tietoja kokeneelta mehiläisiltä tai biologisesta torjunnasta erikoistuneelta asiantuntevalta ennen kuin käytät tämän menetelmän.
• Maatalousmenetelmät: Maatalousmenetelmien, kuten viljelyiden vaihtelua ja kukkivien kasvien istutusta, käyttö voi myös auttaa rajoittamaan Varroan leviämistä. Mehiläisten ruokalähteiden moninaisuus ja terve ympäristö voi vähentää mehiläispesien stressia ja lisätä niiden vastustuskykyä vastaan parasitteja. Istuttaa kukkivia kasveja mehiläispesien läheisyyteen antaa mehiläisillä pääsyn laajaa ja monipuolista ruokalähteet, joka voi auttaa heitä paremmin puolustautumaan Varroaa vastaan.
• Stop Varroa-hoito: Stop Varroa-hoito, organinen ja tehokas menetelmä Varroa-kärpästen torjumiseksi, tarjoaa verratonta helppoutta käytössä. 100-prosenttisen menestyksen takuulla riittää nostaa yksittäiset kehykset ja pulverisoida ne molemmin puolin hoitotekijällä. Allen 24 tunnissa Varroa-kärpäset ovat täydellisesti poistetut. Stop Varroa eroittuu ainoana ratkaisuna, joka on kykenevä tappamaan 100 % Varroa-kärpäsiä. Se on täydellisesti turvallinen mehiläisille ja ei vaikuta hunajan laatuun, jättäen sen jokaisesta myrkyllisyydestä vapaaksi.

Lisäksi nämä torjuntakeinot, on kritinen tarkastaa mehiläispesiä säännöllisesti, jotta tartunta voidaan huomata aikaisimmallaan.

Säännölliset tarkastukset mehiläispesissä mahdollistavat havaittavan tartunnon oireita, kuten Varroan olemassaoloa mehiläisissä tai haavoittuneissa, hunajan tuotannon laskua tai epätavallista mehiläisten käytöstä. Aikainen havainto mahdollistaa käytettäväksi tarkemmin ohjattuja ja tehokkaampia hoitoja, joiden avulla Varroan vaikutus mehiläispesiin voidaan rajoittaa.

Varroan torjunta on kriittinen haaste mehiläisten ja mehiläisuran jatkumiselle.